EvoMTB – 2. sija happoja maistellen

Laatuaan ensimmäistä kertaa järjestetty EvoMTB Evo trail weekendin yhteydessä. Lauantaina oli tarjolla polkujuoksua ja patikointia, sunnuntaina maastopyöräilyä. Ohitan sujuvasti lauantain, koska siihen osallistuin vain internetin välityksellä tulosseurantaa selaillen. Tulosseuranta oli erittäin selkeä ja toimiva. Siitä pointsit! Ärsyttää sellaiset kilpailut, joista tulokset saattavat tulla parinkin päivän viiveellä. Täällä toimi 3 sekunnin viiveellä ja väliaikojakin sai kivasti reitin varrelta.

Sunnuntaina oli maastopyöräilijöille tarjolla 20km:n, 40km:n ja 65km:n matkat. Kaikista sarjoista löytyi retkisarja, kahdesta pidemmästä myös kilpasarjat N/M. Sulo Vilen ilmoittautui pisimmälle matkalle, olihan se saman hintainen kuin tuo lyhyempikin matka. Parempaa vastinetta rahoille, edullisempi kilometrihinta. Se, että olisiko kunto kohdillaan tai kykenisinkö moiseen, oli toissijalla. Niin ja ilmoittautuminen tehtiin jo helmikuussa. Silloin ei ollut kesän suunnitelmat vielä ihan selvillä.

Kesä on mennyt maantiellä, tandemilla ajaessa ja kilpaillessa. Maastopyöräilyt rajoittuneet yksittäisiin kevyisiin palauttaviin lenkkeihin. Elellään jo syksyä ja ylimenokautta kilpakauden jälkeen. Pari viikkoa ollaan otettu erittäin kevyesti. Maastopyörä päässyt näiden parin viikon aikana tositoimiin enemmän kuin kesällä yhteensä. Tosin ajelu on ollut kevyttä. Syke pidetty matalalla. Ja koska tiedetään meikäläisen kilpailuhenki, niin ei pysty kuvittelemaan, että otettaisiin vähän kevyemmin numeroituna. Ei helpoin reissu tiedossa.

EvoMTB - Tunkkasinko, no todellakin tunkkasin
EvoMTB – Tunkkasinko, no todellakin tunkkasin. Kuva: järjestäjä.

Päivin kanssa kävimme parilla reissulla tutustumassa tulevaan reittiin. Tosin silloin ei reitti ollut ihan kokonaisuudessaa ajettavissa. Ensin länsipuoli ja sitten itäpuoli. Selväksi reittihaisteluissa tuli, että pääsääntöisesti reitti pitää sisällään metsäautoteitä. Osa metsittyneitä, osa hyvässä kunnossa ja osa kunnostettuja murskepohjaisia. Polkuja ei reitillä tulisi olemaan ehkä noin 5%, mutta aikaa ne veisivät n. 15%. Suurin osa meikäläisen taitotasolla oli tunkattavia. Järjestäjä oli kyllä tehnyt suuren työn näiden polkuosuuksien parantamisessa. Silti meikäläiselle tunkattavia. Toki ajettavaakin vi**n vitikkoa löytyi.

Aikaisempien maastokisojen ja oman vauhdin tuntien, oli arvio, että +4h suorituksessa menee, joten sen mukaan geelejä taskuun ja urheilujuomaa pulloon. Järjestäjillä oli kyllä suht tiuha juomapistetarjonta, mutta itse turvauduin omiin tuttuihin SiS:n sötkötyksiin. Tarvittaessa sitten juomapisteillä pysähdys. Pauliina oli lupautunut huoltohommiin, joten pullojen vaihto onnistui kun reitti kävi pyörähtämässä puolen välin jälkeen Evokeskuksella. Mentiin siis 3-4 pullon ja 8 geelin taktiikalla. Toteuma oli 3 pulloa ja 5 geeliä, ilman pysähdystä huoltopisteillä.

Suoritus ei jäänyt kiinni energiasta. Yleisesti käyttämäni taktiikka, alku täysiä ja loppu niin kovaa kuin pääsee oli nytkin käytössä. Koska kroppaa ei oltu ärsytettyä maastopyöräilyn hermotuksella, varsinkaan sillä kovaa ajamisella, oli kroppa ihmeissään saamastaan kohtelusta. Riittävän kauan kun riittävän kovilla sykkeillä tekee asiaa, jota ei ole tottunut tekemään, sanoo kroppa haisevan vastalauseensa. Nyt se tuli happojen myötä. Parin tunnin ajamisen ja tunkkaamisen jälkeen oli loppumatka vuoropuhelua pääkopan ja kropan kesken. Pää halusi mennä kovempaa, mutta kroppa oli toista mieltä. Hapoilla mentiin.

Pieni kaatosade toisella puoliskollakaan ei yhtään auttanut asiaa. Päin vastoin, viilensi ilmaa ja jumitti entisestään jalkoja. Garmin näytti parhaimmillaan tai pahimmillaan lämpötilaksi 6 astetta. Osa pitkälle matkalle lähteneistä näytti käyttäneen oljenkorren vaihtaa lyhyemmälle matkalle kesken ajon.  Omaan moraaliin se olisi ollut yhtä kuin dnf tuloslistaan. Hämeen Sanomissa mainittiin, että miehet 40km sarjan voittaja oli mm. tällainen. Ei mene mun reilu peli -mieleen tuollainen. Omalla kohdalla ei käynyt pieneen mieleenkään luovuttaa ja lyhentää matkaa, vaikka se viimeinen 30km tuntui konttaamiselta. Siltä se maratonmatka kait pitääkin tuntua.

Matkaa kertyi lopulta 68,5km. Eihän tuo ollut kuin 5,4% ilmoitettua pidempi. Ei se niin just oo. Jo ”puolimatkassa” Evokeskuksella mittarissa oli 38km:n, joten siinä vaiheessa jo tiesi, että matka on pidempi kuin ennalta ilmoitettu. Loppulenkin pituus 30km:n kun oli tiedossa. Maailman 12. parhaalle 65km:n voittajalle Sini Alusniemelle hävisin, eron voi tarkistaa kalenterista. Arvostan kaikkia reilun 68km:n loppuun ajaneiden suorituksen korkealle väheksymättä yhtään lyhyempiä matkoja. Voitaisiinko sopia, että en kerralla ajetaan se matka mikä lähteissä on ilmoitettu. Jotain reitin haastavuudesta kertoo se, että Jämin 84km matkaan kuluu sama aika. Sekä kärjellä että meikäläisen tasoisella tunkkaajalla.

Jos ja kun toivottavasti järjestetään Evo trail weekend myös ensi vuonna, mietin tarkasti matkaa mille osallistua. Tosin vaakakupissa painaa myös se, että ne flow polut oli siellä 68km:n jälkimmäisellä puoliskolla. Aika kultaa varmasti muistot ja sitä happoo kropassa enää kukaan muista ensi vuonna kun aika on ilmoittautua uuteen koitokseen. Elämä on, urheilu on.

Hatunen racing teamin tiimikaveri Päivi oli pitkän matkan kolmas ja Lauri pieksi meikäläisen reilulla 15 minuutilla ollen matkan 26.

Linkit tapahtumaan liittyen:

Suoritukseni Stravassa.

Tapahtuman verkkosivut: Evo trail weekend

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: