Kesälomalla.com, osa II

Kesälomareissu sen kun jatkuu.

Maanantaina yöpymispaikka vaihtui ja nokka kohti Savonlinnaa. Mies jäi vielä Lappeenrantaan pelaamaan golfia ja minä suuntaisin kaunottaren kanssa tielle. Majapaikasta olimme saaneet monen monta karttaa ja edellisen päivän kokemuksen mukaan luotin siihen, että pyöräilyreitit on merkitty ja niitä pitkin pystyn suunnistamaan ensi kohti Imatraa ja siitä eteenpäin Parikkalaan. Saapuessani Lappeenrannan keskustaan, tajusin, että opasteet Imatralle puuttuvat kokonaan. Kyselin ihmisiltä neuvoja, mutta reitti pyörällä Imatralle ei tuntunut olevan paikkakuntalaisilla hallussa. Vihdoin viimein huutelin yhden pyöräilevän miehen perään ja hän osasi opastaa minut oikealle tielle.

Lappeenrannan karttaa
”Lappeenrannan sekoilut”

Täytyy kyllä todeta, että opasteet olivat melkoinen pettymys jo tässä kohtaa. Monesta risteyksestä opasteet puuttuivat ja aina tehtiin pientä kiemuraa sinne ja tänne. Matkassa se ei tuo paljon lisämatkaa, mutta aikaa kuluu suhteettomasti. Aikaisemmin tapaamani miehen ohjeet olivat selvät ja yksinkertaiset ja niillä oli helppo jatkaa eteenpäin. Kaupunkiosuudella piti seurata kaupunginosan nimiä ja Imatra ilmestyi opasteisiin taas kaupungin toisella laidalla. Blondin lokiikalla en ymmärrä.

Hieman ennen Joutsenoa sain kiinni tosi pyöräilijän. Takana pyöräilylaukut ja päällä vielä iso rinkka. Sekä edessä kulki vielä yksi laukku. Kertoi juuri hetkeä aiemmin aloittaneensa pyöräretken Saimaan ympäri. Tälle päivälle siis tavoite Imatralla ja kaksi viikkoa oli aikaa taittaa pyörän selässä. Wau! Mies kysäisi, että minulla taitaa olla menossa hieman lyhyempi pyörälenkki – varusteiden perusteella. Totesin, että olen menossa Savonlinnaan illaksi. Mies hiljeni ;).

Matka jatkui ja pääsin Imatralle saakka. Aikaa oli kulunut niin paljon aamun surkeisiin suunnitusyrityksiin, joten päätin oikaista ja jättää Imatran keskustan väliin (lue; en halunnut kokea uutta tunnemyrskyä huonojen suunnitustaitojen osalta).

Imatrankoski
Imatran koski rautatiesillalta katsottuna

Suurin ylimääräinen lenkki tuli sitten tehtyä Ruokolahden kohdalla, kun taas yritin seurata pyöräteiden viitoitusta Rautjärvelle. Pieleenhän se meni tälläkin kertaa. Löysin itseni jostain kaukaa – ei mistään, mutta onneksi Puntalankin tiet veivät taas takaisin kutostielle. Siinä vaiheessa päätinkin, että loppumatka ajetaan visusti kutostietä eikä nyt enää eksytä. Onneksi kutostien piennar oli niin leveä, että sitä oli helppo polkea. Liikennettä oli älyttömästi ja tuossa kohtaa pyöräily on vain suorittamista eteenpäin kohti päätepistettä. En tosiaankaan suosittele tätä reittiä kenellekään. Ja paikalliset ilmeisesti osaavat jo välttää tätä valtaväylää, sillä moikattavia ei tullut vastaa, ei.

Karjalaistalo
Karjalaistalo Parikkalassa

Kutostieltä matka jatkui tietä 14 kohti Savonlinnaa. Liikenne hiljeni ja pyörittäminenkin tuntui taas paljon mukavammalta. Hieman ennen Punkaharjua erotin vapaarattaan äänen takaani. Joku pyöräilijä? Nuori mies tuli rinnalleni varovaisesti, koska varmaan pelkäsi, mahtaako mamma säikähtää. Olivat bonganneet minut jo aikaisemmin kutostiellä, kun siellä mennä porskuttelin. Kyseli, minne olen menossa ja mistä tulossa. Ilmeisesti ulkoinen olemukseni on sen verran kaukana urheilijasta, kun nuori mies hieman hämillään ja ihmetteli matkani pituutta. Hetken matkaa polki siinä ja jatkoi matkaa omalle mökilleen.

Punkaharju

Saavuin vihdoin viimein Punkaharjulle. Raatoauto tuli vielä perässä. Hienot harjumaisemat, mutta tässä kohtaa jo ilta vei suurimman loiston kauniista paikasta. Ja ehkäpä väsynyt matkustajakin ei enää jaksanut innostua :). Reilu kaksikymmentä kilometriä ja majapaikka odottaisi. Viimeiset kilometrit matelevat ja sykemittari lopettaa kilometrien mittaamisen. Puhelimen akussakaan ei ole enää kovasti virtaa. Mapsin mukaan perille matkaa 15 km. Minä ajan loppuun asti. Ajan nuo viimeiset 15 kilometriä ja kun alan ihmetellä, missä määränpää on, maps ilmoittaa, että perille on edelleen 15 km. Siinä kohtaa puhelin huutaa loppumistaan. Saan laitettua viimeisillä prosenteilla osoitteen miehelle, että tule hakemaan. Ja mies tuli <3. Majapaikassa odotti myös meitä varten lämmitetty rantasauna.

Ei reissu mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta siitä huolimatta matkalle sattui paljon upeita kokemuksia ja ihmisiä, joiden kanssa sain vaihtaa muutaman sanan. Lisäksi  Suomen maassa riittää nähtävää, jos valtatiet jätetään pois laskuista.

Savonlinnan torilla
Savonlinnassa

Tänään on sitten vietetty lepopäivää ja nautittu kauniista Savonlinnasta. Reissun ensimmäiset muikut on syöty ja huomenna matkaa jatkuu Outokumpuun ja sieltä edelleen Kolille!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: