"Naiset rokkaa" – Loppiaisrogaining 2016

Loppiaisogaining 2016 kartta
Loppiaisrogaining 2016 kartalla

Päätimme koota Loppiaisrogainingista ajatuksia yhteen yhteiseen blogikirjoitukseen. Speksit; kartta 1:25000 mittakaavalla, 40 rastia, aikaa 8 tuntia, pakkasta ~25 astetta ja kolme pyörittäjää.

Syy miksi ja miten moiseen ryhdyimme, löytyy Miia-Marian edellisestä blogikirjoituksesta Valmiina ”rokkaamaan”.

”Liikkeessä liikkeessä” – Katrin motto:

… Ihmisen täytyy olla hullu – tai ainakin yllytyshullu. Tiinan ehdotusta minä taisin eniten hannata vastaan, vaikka yleensä olen helppo (lue: yllytyshullu). Muuten varmasti mukana heti alusta asti, mutta tiedossa ollut pakkanen sai vähän astmaatikon varpailleen. No mitä sitä sen enempää miettimään, ei kun matkaan vaan!

Muutama muukin hullu näytti olevan matkaan lähdössä. Ilmoittautuneita oli 174 joukkuetta, mutta pakkanen pelotteli sen verran, että n. 40 joukkuetta jätti lähtemättä -syystä jos toisesta.

Valitettavasti täytyy todeta, että urheilu on aika pitkälle välineurheilua. Sen karvaasti sain tällä reissulla kokea. Vanha maastopyörä oli pesty ja rasvattu. Lähtöalueella testasin itse ompelemiani tankohanskoja ja eipä aikaakaan, kun huomasin, että takavaihtajan vaijeri on napsahtanut poikki!  JEEE! Käytössä siis vaihteita YKSI. Ehkä kaksi tai kolme, mikäli etuvaihtaja toimii… Eipä muuta kuin koitokseen ja ensimmäiseen mäkeen. Sananmukaisesti. Heinäjoentien mäkeen.

Oma meno oli aika nihkeää, kun ei ollut juuri vaihteita käytössä. Toki vauhtia hyydytti kova pakkanen eikä keuhkot oikein pitäneet tällaisesta kelistä. Fiilistä nostatti hienosti se, että ”kilpailevat” joukkueet moikkasivat toisilleen tai muutama sananen ehdittiin vaihtamaan rasteilla. Yhdessä tekemisen meninkiä. Hienoa, sanon minä!

Yllätyksekseni pukeutuminen onnistui hyvin eikä kylmästä ollut tietoakaan! Ensimmäisellä lenkillä alaosastossa kerrasto, pyöräilyhousut ja toppahousut, ylhäällä pari kerraston paitaa, tekninen paita, pyöräily- ja hiihtotakki. Päässä kypärämyssy ja pipo, kaulassa buffi ja fleece. Kädessä paksut hansikkaat ja alla silkkihanskat (lisänä tankohanskat). Jalkaan edellisenä päivänä ostetut Merrelin varrelliset talvikengät ja äidin kutomat villasukat. Hyvin tarkeni ja erityisesti, kun pysyi koko ajan liikkeessä. Lisäksi repussa kuumaa juotavaa ja vähän purtavaa, niin kyllä pärjää! Liikkeessä, liikkeessä – mutta ei nihkeessä, oli tämän mamma motto!

Ensimmäisen lenkin jälkeen olin sitä mieltä, että jätän harjoituksen kesken, mutta naiset saivat jatkamaan. Helppo kun olen ;). Alimmat vaatteet vaihtoon sekä kulkupeli  vaihtui tässä kohtaa miehen läskipyörään. Vaikka vaihteita oli nyt käytössä enemmän kuin yksi, tilanne ei kovasti korjaantunut. Toki matkakin alkoi painamaan tällä mammalla. Muutama rasti ja mamman meno hyytyi täysin. Ja ei muuta kuin takaisin koululle ja se oli sitten siinä – tämä ”rokkaaminen”.

Kaikesta huolimatta hieno extreme-kokeilu. Keho eikä mieli kokenut minkään moisia kolauksia vastoinkäymisistä huolimatta. Ainoastaan vanha maastopyörä sai romutustuomion. Tunnustaudun kuitenkin enemmän talvi-ihmiseksi ja nautin hienon upeasta, auringon täytteisestä – ah niin ihanasta narskuvasta pakkaspäivästä!

WP_20160106_13_11_54_Pro – Kopio
Pakkanen ja luonto pani parastaan. Sää ei parempi olisi voinut olla, tai noh, tietysti pakkasta olisi voinut olla hieman vähemmän, mutta luulenpa, että loppupeleissä olisi ollut sama olisiko sitä pakkasta ollut -5 tai -25.
WP_20160106_14_46_04_Pro – Kopio
naisetpyorittaa.com-rogainingteam ensimmäiseltä setiltä huollossa

”Yhdessä tekemistä, kuurankukkasia” – Duracell-Miia-Maria ei hyydy:

Selvisihän se mitä se sellainen rogaining oikein on. Tai oikeastaan selvisi mitä rogaining on kun pakkasta on paljon. 😀  Se on höpö hullua hauskanpitoa helvetillisen paljon pukeutumista, ja suhtautumista. Niin, ja niitä rasteja!! Kuurankukkia ja pakkasen narsketta. Törkeen, ihan tautisen törkeen,  kylmää viimaa kasvoilla. Naurua. Ripsijäitä. Liikkeessä pysymistä. Kuumaa vadelmamehua. Huikeita näköaloja. Silmää hiveleviä maisemia. Sitä kun ihan itkettää kun katsoo kuuraan kietoutunutta leimikon reunaa ja luonto on NIIN kaunis. Sitä kun susta huolehditaan ja sinä huolehdit. Sitä kun mennään yhdessä. Perätoukuria, rengas kiinni renkaassa. Askel käy samaan jälkeen. Sitä se rogaining on.

Tunnistamattomia ihmisiä niin samankaltaisia kuin sä itte. Metsän syli pullollaan. Kymmenittäin. Satapäin. Hyvää tuulta. Uskallusta hypätä. Luottoa itseen ja kaveriin. Kaikkiin niihin kavereihin. Eväitä. Kuumaa bataattisosekeittoa. Kahvia termurista ja tummaa suklaata. Piiloja. Kätköjä. Rasteja. Kilvan ajattelua, mitä on järjestäjä funtsinu rastipaikkaa laittaessaan?? Reittisuunnittelua. Voitonriemua. Löytämisen iloa. Valoauroja. Renkaiden huminaa. Tunnelmointia. Pyöritystä. Sitä. Sitä se rogaining on.

Kiitos naiset. Naisetpyorittaa.com-tiimi voitti!! Jo se että lähdettiin mukaan, ja vielä se että urakoitiin luontoäidin armoilla, pakkasukon tarjoamissa puitteissa reilu viiden tunnin ralli. Moon niin ylpiä meistä. Kiitokset Tiinalle kun kysyit!! Sopii kysyä toistekin ❤

Taskuun jäi arvaamattoman paljon hyvää mieltä. Nipistelevät kasvot, karheiksi kuivuneet kädet ja pakkasen kuivattamat silmät (!!). Ilo hyvästä suorituksesta kuplii pintaan ja pieni virne viipyilee kasvoilla aina vaan. Tältä se tuntuu. Sen on pakko.  Se, kun voittaa itsensä, pelkonsa. Kohtaa jännityksen, epäilyksen, ottaa tilanteesta niskalenkin päättämällä, että näin tää homma hoidetaan. Pakkanen pelotti mua aikalaisesti, mutta olin päättänyt pukeutua niin että pärjään. Vilpittömät kiitokset Mummolle ja Mummon pettämättömälle varastoinnille. Varustuksesta todellakin oli apua. Kiitokset Munnukan Antille; tankohanskalaina oli korvaamaton jeesi, ja tosiaan se yksi pari niitä mulle seuraavaan tilaukseen niin avottis.

Päällä mulla oli tällä reissulla merinovillaa ja teknistä alusasua kolmessa kerroksessa, käsiin vedin villaiset säärystimet ja päällimmäisenä Haltin hiihtoasu,henkselihousut ja takki,  jaloissa 400mg pitkävartiset merinovillasukat, villasukat, lämpösaapas, monon karvavuorisuojat, villasäärystimet polviin asti, kädessä tumput, rukkaset ja tankohanskat, päässä windstopper maski ja fleecemyssy ja kypärä, kaulassa aina kuivaa huivia, joita vaihtelin. Ehtoosettiin vaihtui laskettelutoppatakkia päälle. Kylmä mulle ei tullut, eikä ollut. Pakkanen on siis suhtautumista. Asennoitumista. Kun pukeutuu niin pärjää.

Vaikka päivä alkoi apuvirralla, Volvo ei oisi tahtonut vapaapäivänä -28C kotoa lähteä (työn raskaan raataja, ja vanhemmiten näköjään kylmälle arka), ja siitä hiukan lisäjännitystä saako autoa reissusta kotiin…(Sai.) Tämä pyörittäjä skulas kuin ihmisen mieli alusta loppuun asti. Tai ainakin omasta mielestään 😀 ”Jaksaa, jaksaaaa, tuleee, tuleee” tulee niin mun selkärangasta. Anteeksi ihmiset mun hokemat 😀 vaikka tällä pyörii vanha sama levy niin Rumori ansaitsee vakuuttavasti lisää luottopisteitä, yhteistyö on alkanut löytää sävelen. Hyvä. Hyvä!!

Vapaapäivä – paras päivä. Täältä – tähän. ❤ Miia-Maria

IMG_1437[1]

”Syyllinen tähän kaikkeen” – kartanlukija Tiina:

Olen satunnaisesti käynyt suunnistamassa paikallisilla iltarasteilla. Suunnistustaidot eivät kaksiset ole, mutta karttaa osaan joten kuten lukea ja kompassiakin käyttää auttavasti. Jokunen vuosi sitten kuulin rogainista ja kiinnostuin välittömästi lajista. Se on vähän niinkuin hidastettua suunnistusta, tai ainakin niin luulin. Ainakin on enemmän aikaa harkita eikä niin nolota jos on puoli tuntia hitaampi kuin toiseksi viimeinen tuloslistalla. Idea tai pikemminkin älynväläys osallistua Loppiaisrogainingiin tuli kun lauantaina olin kaverin kanssa lähellä kotia etsimässä geokätköjä ja metsästä putkahti tielle kaksi ihmistä karttojen kanssa. Tiedustelin heiltä mitä ihmettä he tekivät, olivatko hekin geokätköilemässä. Paljastui kuitenkin, että he olivat piilottamassa metsään Loppiaisrogainingin rasteja. Nyt jos koskaan, rogaining järjestetään ihan kodin lähellä. Olisi siis helpompi löytää maaliin.

Enää piti miettiä kuka olisi halukas lähtemään kaveriksi. Yksin olisi tietysti voinut lähteä, mutta kaksin tai kolmin on helpompi etsijöiden löytää jos eksytään. Kotona hetken mietintämyssyn päällä istuttua ja säätiedotuksia tutkailtuani mietin kuka olisi niin hullu, että lähtisi mukaan tollasella kelillä. ”Loppiaisrogaining paukkupakkasessa, uhka vai mahdollisuus”. Uskaltauduin laittamaan WhatsAppilla viestiä bloggaajakavereille ja loppu on jo historiaa.

Sunnuntain 3 tunnin geokätköreissun jäljiltä oli selvää ettei fillarikengillä pärjää, koska oli hieman satanut lunta ja lumi kerääntyi tehokkaasti klosseihin eikä lukkopolkimista olisi ensimmäisen jalkautumisen jälkeen mitään hyötyä. Ja pakkautunut lumi kenkien pohjassa varmistaisi varpaiden palelun. Joten oli hankittava hyvät kengät. Onneksi oli asiantunteva myyjä Kenkä Oscarissa Hämeenlinnassa, joka suositteli suomalaisia Kuomia. Kengät oli todella kevyet ja lämpimän tuntuiset. Valitsin koon siten, että normaaleilla sukilla jää hyvin ilmatilaa. Se pitää hyvin jalat ja varpaat lämipinä. Jos kengät on liian tiiviit, ei ne lämmitä.

IMG_1395[1]
Myös Lissu toteaa Kuomat hyväksi
Asuvalinta oli selvä. Tutulla Haltin hiihtoasulla kyllä pärjää. Sillä on hiihdetty  yli 25 asteen pakkasessakin, tosin starttiaamuna vaihdoin hieman suunnitelmaa ja jalkaan laitoin toppahousut. Sormikkaita ja rukkasia tuli varattua matkaan useammat ettei vaan sormet jäädy. Tankohanskat auttoi myös siinä asiassa paljon. Ovat ihan ehdottomat talvipyöräilyyn. Pipoja ja puffeja myös useampi mukana, että pystyi vaihtamaan tarvittaessa kuivaa päälle. Mukaan pakkasin myös termariin lämmintä urheilujuomaa, pari geeliä ja patukkaa. Lisäksi repussa mukana kulki sukat, vedenpitävä takki ja tekninen alusasu.

Ortlieb waterproof -kännykkäpussi
Ortlieb waterproof -kännykkäpussissa kännykkä pysyy kuivana ja kaulanauhan avulla voi pujottaa kaulaan ja piilottaa puseron sisään lämpimään.

Keli on vain pukeutumiskysymys. Kun pysyy liikkeessä niin pysyy lämpimänä ja pärjää. Tottakai keli oli kylmä, mutta oikealla varustuksella pärjäsi oikein hyvin. Se kannattaa muistaa, että ei kannata pukea liikaa vaatetta päälle. Olen pitänyt muistisääntönä sitä, että lähtiessä pitää olla vähän viileä, niin silloin on oikea määrä päällä. Liikkeessä oleva ihminen tuottaa niin paljon lämpöä, että oikealla kerrospukeutumisella pysyy lämpö päällä.

Talvipyöräillessäkin pitää pakata reppu mukaan, jossa on sellaiset varusteet, että pärjää jos joutuu pysähtymään pidemmäksi aikaa. Noin kylmällä kännykkä on hyvä pitää puserojen alla vesitiiviissä pussukassa ettei kosteus häiritse eikä akku hyydy pakkasessa.

Reitin suunnittelu tutussa ympäristössä oli helppoa. Kartalla pysyi vaikkei karttaa koko ajan seurannutkaan. Riitti, että katsoi missä seuraava rasti on ja sen jälkeen poljettiin huudeille. Tieltä jalkautuminen rastille piti sitten varmistaa tarkemmin kartalta. Oli todella hyötyä asua kartalla. Suunnistuskärpänen on puraissut jo aikeisemmin ja tämä vain vahvisti lajin parissa jatkamista. Youtubesta on jo aikaisemmin tullut katsottua pätkiä pyöräsuunnistuksesta. Sitäkin on ehkä pakko päästä kokeilemaan. Rogainingiakin ehdottomasti vielä uudestaan.

Loppiaisrogainingin järjesti 8. kertaa Rasti-Jyry. Tapahtuman kotisivut.

Loppuun vielä tunnelmia matkalta kuvina. Tuleeko tästä Loppiaisperinne? Katrikin melkein jo lupasi lähteä uudestaan, Miia-Maria on varma. 😉

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: