On aika tämän vuoden yhteenvedon,
ennen kuin vuosi päättyy ja saa ansaitun loppulevon.
Eipä tammikuussa vielä tiennyt tämä mamma mitä vuosi tuo
ja mitä kaikkea hyvää se minulle suo….
Tammikuussa alkoi triathlon-koulu
ja todistukset saatiin paljon ennen kuin saapui joulu.
On opittu vuoden mittaan vapaa-uinnin taitoja
ja katsottu tarkkaan YouTubesta uintitekniikan raitoja.
On harjoiteltu pukemaan märkäpukua
ja samalla tuijotettu puntarin liian suurta lukua!
Keväällä opeteltiin ajamaan naisten kanssa ryhmässä,
välillä säässä kuin säässä: lähes pakkasessa ja hyhmässä.
Kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen tämäkin mamma taas kisaa
ja varusteita varten vähän on joutunut myös vinguttamaan visaa.
Tälle mammalle tärkeintä ei kuitenkaan ole tulos,
vaan se että ystävä saa vaikka pyöräilemään, juoksemaan, uimaan ulos!
Pyöräilykilometrejä kesällä kolmen tonnin verran kertyi
ja siinä ajassa myös mamman jalat parempaan ajokuntoon vertyi.
Tour de Mäntyharju käytiin Sallan kanssa polkemassa
ihanassa säässä, kauniissa auringon paisteessa sotkemassa!
Vuoden varrella olen saanut monta, ihanaa ystävää – hienoa,
joiden kanssa yhdessä tekeminen on ollut hauskaa – suorastaan riemua.
Nyt on siis tullut aika kaikkia ihania ystäviä kiittämään,
vaikka tiedän, ettei kiitos yksin tule riittämään.
Tulkoon siis vuosi kakstuhatta kuustoista.
Tuskin vielä tiedän – minkämoista!
